Kysyttävää? Laita viestiä eric@newyorkcity.fi
New Yorkin historia

New Yorkin historia

New Yorkin historiaa

New York kuului alunperin hollantilaisille. Vuonna 1614 Hollannin Länsi-Intian kauppakomppanian laiva saapui Manhattanin saarelle New Yorkiin. Miehistö halusi suojella yrityksen turkiskauppaa Hudson Valleyssa. Kaupungin nimeksi tuli Uusi Amsterdam vuonna 1625. Vuonna 1628 Peter Minuit osti Manhattanin amerikanintiaaneilta edulliseen hintaan, jonka arvo siihen aikaan oli noin 60 guldenia. Vuonna 1664 New Amsterdam päätyi englantilaisten käsiin, jotka antoivat sille nimeksi New York, Yorkin herttuan mukaan. Vuonna 1673 hollantilaiset saivat taas kaupungin itselleen, mutta muuttivat nimen New Orangeksi. Pian nimen muutoksen jälkeen kaupunki kuitenkin annettiin lopullisesti briteille Westminsterin rauhan myötä vuonna 1674.

Amerikan alkuperäiskansat ja New Netherlands 1613-1664

Algonkinia puhuvat lenape-intiaanit ovat Manhattanin saaren alkuperäiset asukkaat. He vastaanottivat kanooteillaan ensimmäisen eurooppalaisen italialaisen Giovanni da Verrazzanon, joka löysi New Yorkin sataman vuonna 1524. Giovanni da Verrazzano nimesi paikan Nouveau Anglouemeksi ranskalaisen kuninkaan Francis I kunniaksi, jonka toimeksianto tutkimusmatka oli. Vaikka Verrazano tutki New Yorkin satamaa, oletus on, ettei hän mennyt hänen mukaansa nimettyä siltaa pidemmälle, vaan seilasi takaisin Atlantille. Henry Hudson teki myös matkan alueelle, johon Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania oli hänet palkannut. Hudson löysi Manhattanin syyskuun 11. päivä vuonna 1609 ja jatkoi matkaansa pohjoiseen nykyisin hänen mukaansa nimettyä Hudsonjokea pitkin, kunnes saapui alueelle, joka tänä päivänä on New Yorkin osavaltion pääkaupunki.

Vuonna 1614 Hollannin Länsi-Intian komppanian alus saapui Manhattanin saarelle New Yorkiin. Miehistön tehtävänä oli suojata Hudson Valleyn turkiskauppaa. Vuonna 1625 nimeksi tuli New Amsterdam. Vuonna 1628 Peter Minuit osti Manhattanin amerikanintiaaneilta pilkkahintaan. Kaupunkiin rakennettiin muuri (wall) vuonna 1635 suojaksi alkuperäiskansojen hyökkäyksiltä. Muurin viereisestä kadusta tuli Walstraat eli Wall Street.

Brittiläinen New York ja Amerikan vallankumous 1665-1783

Tämä aikakausi alkoi, kun britit syrjäyttivät Uuden Amsterdamin ja New Netherlandsin hollantilaiset vuonna 1664. Vuonna 1673 hollantilaiset nousivat jälleen valtaan ja kuvernööriksi tuli Peter Stuyvesant. He muuttivat alueen nimeksi New Orange, mutta pian sen jälkeen alue siirtyi lopullisesti brittien omistukseen Westminsterin rauhassa vuonna 1674 vaihtokauppana nykyiselle Surinamelle. Ensimmäinen laivanvarustamo rakennettiin 1720, ja laivanrakennuksesta tuli tärkeä tulonlähde.

Samalla kun uudelleen nimetty New York ja sitä ympäröivät alueet kasvoivat, osa asukkaista alkoi haluta itsenäisyyttä, vaikka alue oli aina tarkkaan rajattu lojalistien mukaan. Nykyisen New Yorkin alue toimi New York -kampanjan näyttämönä (1776) Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Kampanjan alun suosion jälkeen kaupungista tuli poliittinen ja sotilaallinen keskus brittien Pohjois-Amerikan operaatioille. Siirtokuntien armeijan sotilas Nathan Hale hirtettiin Manhattanilla Long Islandin taistelun jälkeen. Britit sijoittivat suurimman osan amerikkalaisista sotavangeista vankilaivoihin Wall About Bayhin Brooklyniin. Amerikkalaisia kuoli enemmän näillä laivoilla huonojen olosuhteiden takia kuin itse taisteluissa.

New York kärsi suuret tuhot kaksi kertaa epämääräisissä tulipaloissa brittien asutuksen aikana, joka alkoi Brooklynin taistelun jälkeen Yhdysvaltojen vapaussodan jälkeen. Miehitys kesti 25.11.1783 asti. George Washington palasi kaupunkiin 25.11. samaan aikaan kun viimeiset brittisotilaat lähtivät Amerikasta. Vuosisadan ajan tätä päivää juhlittiin paikallisesti evakuointipäivänä (Evacuation Day). Siirtokuntien kongressi tapasi New York Cityssä yhdessä konfederaatioartiklan alla.

Itsenäisyys ja irlantilaisten saapuminen 1784-1854

New York City oli ensimmäinen pääkaupunki uudelleenmuodostetulle Yhdysvalloille 13.9.1788 Yhdysvaltojen perustuslaillisen konventin alla. Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington vihittiin virkaan Federal Hallissa Wall Streetilla. New York City säilyi pääkaupunkina vuoteen 1790 asti, jolloin kunnia lankesi Philadelphialle.

New Yorkin taloudellista kasvua edisti ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin asettamat käytännöt ja toimenpiteet. Myöhemmin kasvua edesauttoi myös Erien kanava, joka avattiin vuonna 1825. Yhdysvaltojen vapaussodan jälkeen tuhannet ihmiset asettuivat asumaan kaupunkiin. Suurin osa heistä oli Uuden-Englannin yankeeseja. Heitä oli niin paljon, että vuoteen 1820 mennessä kaupungissa asui enemmän ihmisiä kuin ennen sodan alkua. Suurin osa asukkaista oli keskiluokkaisia, mutta myös ylempi luokka kasvoi ja suurin osa heistä oli amerikkalaista syntyperää. New Yorkin talouden kasvaessa käsityöläiset menestyivät, mutta pankki- ja kaupallisesta alasta tuli pian hallitseva koko maassa ja sen asema säilyi pitkään. 1800–1840-luvuilla kaupungin varallisuus ja valta kasvoi, eikä kaupunki enää ikinä sen jälkeen koostunut amerikkalaissyntyisistä asukkaista niin paljon kuin tuolloin.

New York oli tasapainoinen, protestanttinen keskiluokkainen amerikkalainen yhteiskunta. Asukkaat olivat meklareita, killan jäseniä, pankkiireja, käsityöläisiä, välittäjiä, kauppiaita ja hyvin palkattuja työmiehiä, jotka työskentelivät alkuajan republikaaniyhteisölle vapaahtoisina palomiehinä, miliiseinä ja muissa kansalaispesteissä. Yhtäkkiä 1840-luvulla ilmestyi tuhansittain enimmäkseen luku- ja kirjoitustaidottomia, ammattitaidottomia irlantilaisia, jotka pakenivat kotimaansa maatalouskriisiä (Irlannin suuri nälänhätä). Tämä sosiaalinen muutos ravisteli New Yorkia ja sen perustaa perusteellisesti. Kaupungilla ei ollut samanlaista julkishallinnon palvelurakennetta kuten tänä päivänä, vaan se luotti ainoastaan samanhenkisten ihmisten vapaaehtoisverkostoihin. Siksi koko kaupungin infrastruktuuri romahti. Alkuperäiset verkostot keskittyivät nyt suojelemaan amerikkalaisten asukkaiden naapurustoja irlantilaisilta amerikkalaisilta. Irlantilaiset taasen perustivat jengejä suojellakseen itseään. Rikosten määrä kasvoi, kun kilpailevien etnisten ryhmien vapaaehtoiset tappelivat kaupungin määräysvallasta ja sen palokunnasta, hygienia-, jäte- ja poliisilaitoksista.

Poliittinen organisaatio nimeltä Tammany Hall sai pikkuhiljaa lisää kannatusta irlantilaisten siirtolaisten myötä. Siitä johtuen ensimmäinen Tammany-pormestari, Fernando Wood, valittiin vaaleissa vuonna 1854.

Tammany Hall ja sen vahvistuminen: 1855-1897

Aikakausi alkoi Fernando Woodin virkaanvihkimisellä. Hänestä tuli Tammany Hallin ensimmäinen pormestari, joka hallitsi koko kaupunkia (ensimmäinen kausi 1855-1857). Tammany Hall oli paikallisesta demokraattipuolueesta muodostuva vapaapalokunta, jota dominoivat roomalaiskatoliset irlantilaiset. 1800-luvun alkupuolella kaupunki kävi suuren muutoksen läpi johtuen irlantilaisista maahanmuuttajista. Vuonna 1835 New York City ohitti Philadelphian ja siitä tuli Amerikan suurin kaupunki. Tätä edesauttoi visionäärinen kaupunkisuunnitteluehdotus, josta tuli New Yorkin ruutukaava. Suunnitelman mukana avattiin Erien kanava (jonka myötä New York sai yhteyden keskilännen laajoille peltoalueille sekä Kanadalle). Vanhat kauppiasaristokraatit halusivat kaupunkiin lisää avointa tilaa ja lobbasivat Central Parkin puolesta. Vuonna 1857 järjestettiin suunnittelukilpailu. Central Parkista tuli Amerikan ensimmäinen suunniteltu ja itse tehty puisto.

Vahvat kaupalliset siteet etelän kanssa Amerikan sisällissodan aikana (1861-1865), kasvava siirtolaismäärä ja tyytymättömyys kutsuntoihin johtivat jakautuneisiin sympatioihin sekä pohjoisen unionia että etelän joukkoja kohtaan, minkä tuloksena olivat kutsuntamellakat (Draft Riots) 1863 – yksi suurimmista siviilimellakoista Amerikan historiassa.

Euroopasta saapuvien siirtolaisten määrä lisääntyi vauhdilla sisällissodan jälkeen. New York oli ensimmäinen pysäkki miljoonille siirtolaisille, jotka saapuivat Amerikkaan paremman elämän toivossa. Vapaudenpatsas pystytettiin 1886, joka on sekä siirtolaisten että demokratian symboli. Eurooppalaiset ja aasialaiset siirtolaiset asettuivat yleensä asumaan omiin etnisiin ryhmiinsä, mistä eri naapurustot kuten Chinatown, Little Italy ja Little Germany ovat New Yorkiin syntyneet. Uusien siirtolaisten myötä sosiaalinen kanssakäyminen väheni ja kaupunkiin tuli vanhalta mantereelta rikollisjärjestöjä, jotka soluttautuivat nopeasti paikallisen, jo korruptoituneen, Tammany Hallin politiikkaan. Siitäkin huolimatta USA:n teollisuus hyväksikäytti siirtolaisia entisestään maksamalla heille vieläkin pienempää palkkaa ja asuttamalla heidät aina vain ahtaammin. Kaupungin vuokra-asunnoista, joita täytettiin halvalla siirtolaistyövoimalla, tuli pian keskeinen paikka vallankumouksellisille, ammattiyhdistystoiminnalle, ganstereille ja ammattiliittojen synnylle. Vastaiskuna yläluokka palkkasi (järjestäytyneitä rikollis)jengejä, lisäsi ylenmääräisesti tarkastuksia ja kielsi kaiken poliittisen aktivismin lopettaakseen ryhmät, jotka eivät halunneet totella heitä. Ryhmät, kuten antikapitalistinen ammattiliitto Industrial Workers of the World (IWW), amerikkalaiset järjestöt kuten American Protestant Association ja kaikenlaiset reformistit, pakotettiin väkivalloin lopettamaan toimintansa. Samaan aikaan rikollispomot, jotka olivat liian itsenäisiä, yksinkertaisesti katosivat.

1900-luvun alku: 1898-1945

Tämä aikakausi alkoi viiden hallintoalueen yhdistymisellä vuonna 1898. Manhattan ja Bronx olivat yhtenäinen piirikunta, mutta kaksi erillistä hallintoaluetta, jotka yhdistettiin kolmeen hallintoalueeseen Queensiin, Brooklyniin ja Staten Islandiin. Nämä revittiin irti viereisistä piirikunnista, jotta voitiin muodostaa uusi hallinnollinen alue alkuperäiseltä nimeltään Greater New York. Brooklynin hallintoalueesta tuli itsenäinen Brooklynin kaupunki yhdessä monien Manhattaniin liitettyjen itäisen Kings Countyn kuntien kanssa. Brooklynin silta yhdisti tämän alueen Manhattaniin. Queensin hallintoalueen muodosti Queens Countyn länsiosa (ja muutama alue Nassau Countysta 1899) ja koko Richmond Countysta tuli Staten Islandin hallintoalue. Kaikki hallitukset (kunnat, kaupungit ja piirikunnat) näissä hallintoalueissa lopetettiin. Vuonna 1914 New Yorkin osavaltion lainsäädäntöelin teki Bronxista piirikunnan – ja täten syntyi viisi piirikuntaa jotka vastasivat viittä hallintoaluetta.

brown building koristelaatta new yorkissa15.6.1904 yli 1000 ihmistä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia, kuoli tuhoisassa tulipalossa Little Germanyn alueella, kun General Slocum -höyryalus syttyi palamaan North Brother Islandilla. Seuraavana vuonna Little Germany hylättiin. 25.3.1911 Triangle Shirtwaist -tehtaan palossa kuoli 146 ihmistä Greenwich Villagessa. Molemmat surulliset katastrofit edesauttoivat parantamaan huonoja työoloja sekä laivojen ja rakennusten turvallisuutta. Kaupunki oli yhtä mieltä uuden liikenneinfrastruktuurin rakentamisesta vuonna 1904. Uuden eurooppalaisen siirtolaisuuden kasvu toi mukanaan lisää sosiaalisia muutoksia. 1920-luvun lopulla kaupunkiin saapui paljon afroamerikkalaisia siirtolaisia etelän osavaltioista (Great Migration). Lisäksi Harlemin renesanssi tapahtui osana kieltolain aikaista talouskasvua, jolloin käytiin pilvenpiirtäjien taistelu, mikä myöhemmin määrittäisi New Yorkin kaupunkikuvan.

1900-luvun alkupuolella New York kasvoi maailman teollisuus-, kauppa- ja viestintäkeskukseksi. New Yorkin metro rakennettiin ja Grand Central Stationin junaliikenne kukoisti. 1925 New York oli väkirikkain kaupunki Lontoon joutuessa väistymään tieltä.

Nousukiito, joka toi mukanaan myös rikollisuuden ja köyhyyden keskeytyi ensimmäisen maailmansodan syttymisen myötä, kun sota häiritsi kauppareittejä. Maahanmuuton rajoittamista koskevat säädökset vähensivät sodan jälkeistä siirtolaisuutta ja suuri lama (Great Depression) vähensi uuden työvoiman kysyntää. Yhdessä tämä päätti rikkaiden teollisuuspohattojen aikakauden.

Uuden pormestarin Fiorello LaGuardian valinta sotien välissä johti Tammany Hallin 80 vuotta kestäneen poliittisen valtakauden kaatumiseen. Kaupungin väestötilanne tasaantui ja ammattiliittojen onnistui neuvotella paremmat sopimukset työväenluokalle. LaGuardia uudisti kaupunginhallintoa rankalla kädellä. Sekä ennen että toisen maailmansodan jälkeen kiistelty puistovaltuutettu Robert Moses suunnitteli kaupungille paljon puistoja, siltoja ja puistoteitä. Moses oli yksi Amerikan historian suurimpia modernin, autokeskeisen kaupunkisuunnittelun kannattajia.

Suuresta lamasta ja New Yorkin pörssiromahduksesta huolimatta 1930-luvulla rakennettiin paljon pilvenpiirtäjiä sekä paljon Art Deco -rakennuksia, jotka ovat edelleen tärkeä osa New Yorkin horisonttia.

Toisen maailmansodan jälkeen: 1946-1977

Toisesta maailmansodasta palaavat veteraanit ja eurooppalaiset siirtolaiset loivat sodanjälkeisen talouskasvun, joka johti itäisen Queensin kehittymiseen. 1951 YK:n päämaja muutti Queensin Flushing Meadows Parkista Manhattanin itäpuolelle.

1960-luvulla Robert Moseksen ideat saivat väistyä Jane Jacobsin ja hänen uudenlaisen ajattelunsa myötä. Kansallisprotestien jälkeen hanke rakentaa moottoritie Manhattanin läpi hylättiin. Kuten monet muutkin amerikkalaisista kaupungeista, New York Cityssä oli 1960-luvulla paljon rotumellakoita, teollista rappeutumista ja muuttoliikettä maalta kaupunkiin. Kesäkuun lopulla 1969 Stonewallin mellakka tapahtui Greenwich Villagessa. Seksuaalivähemmistöt, erityisesti transvestiitit, olivat kyllästyneet poliisin häirintään ja ahdisteluun. Tapahtuma oli tärkeä seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoliikkeelle. Vielä samana vuonna Gay Liberation Front -yhdistyksiä alettiin perustaa niin New Yorkissa kuin muissakin kaupungeissa ja yliopistoissa. Vuosi tämän jälkeen järjestettiin maailman ensimmäinen Gay Pride -paraati, joka pidettiin Greenwich Villagessa ja Central Parkissa.

70-luvulle mennessä New Yorkin maine oli muuttunut ja tätä ennen niin upeaa kaupunkia pidettiin nyt rikoksen tyyssijana. Vuonna 1975 kaupunki pelastui vararikolta ainoastaan Felix Rohatyn johtaman Municipal Assistance Corporationin järjestelemän liittovaltionlainan ja velkajärjestelyn avulla. New Yorkin osavaltion edustus myös pakotti kaupungin myös käymään läpi tiukat taloustarkastukset. Vuonna 1977 kaupunkiin iski kaksi katastrofia. Sarjamurhaaja David Berkowitz (Son of Sam) levitti kaupunkiin kauhua. Saman vuoden sähkökatkos aiheutti paljon rikollisuutta ja vandalismia (1 616 kauppaa turmeltiin, 1 037 paloa sammutettiin ja 3 776 ihmistä pidätettiin). Tapahtumat luultavasti edesauttoivat valitsemaan pormestariksi Ed Kochin, joka lupasi elvyttää kaupungin.

Moderni aikakausi: 1978-2001

Wall Street heräsi uudelleen henkiin 80-luvulla, jolloin kaupungista tuli jälleen maailman talousmarkkinoiden keskus. Broadwayn teatterialue saatiin myös kukoistamaan alati kasvavan turismin ansiosta (1960–1970-luvuilla alue oli muuttunut punaisten lyhtyjen alueeksi). 1990-luvulla rikokset vähenivät huomattavasti (erityisesti pormestari Rudy Giulianin virkakaudella) ja ihmiset palasivat kaupunkiin. Palaavat ihmiset eivät olleet ainoastaan siirtolaisia vaan myös amerikkalaisia, jotka etsivät kosmopoliittia elämää, jota vain New York pystyi tarjoamaan.1990-luvun loppupuolella kaupunki hyötyi suhteettomasti kaupallisen alan kasvusta IT-buumin aikana. Tämä oli yksi syistä, jotka johtivat asuntojen ja kaupallisten rakennusten hintojen ja arvon nousuun.

9/11-iskujen jälkeen: 2001-tänään

New York City ei ole entisensä vuoden 2001 syyskuun 11. terroritekojen jälkeen. Lähes 3 000 ihmistä kuoli, kun kaksi lentokonetta törmäsi World Trade Centeriin. Koko maailma katsoi kauhuissaan, kun kaksi 400 metriä korkeaa rakennusta romahti keskellä kaupunkia. Romahduksessa kuoli paljon vapaaehtoisia avustajia ja erityisesti palomiehiä, jotka yrittävät päästä palon lähteen luo rakennusten portaita pitkin. Lower Manhattan kärsi taloudellisesti, kun yhtäkkiä tuhannet ihmiset, jotka käyttivät naapuruston palveluja ja kauppoja, olivat poissa. Freedom Tower -rakennus valmistui alueelle toukokuussa vuonna 2015, jolloin One World Observatory näköalatasanne avattiin. Rakennus on aivan Ground Zeron vieressä.

14.8.2003 New York City (yhdessä kahdeksan muun osavaltion sekä osittain Kanadan kanssa) koki Pohjois-Amerikan suurimman sähkökatkoksen: Northeast Blackout of 2003. Sen seurauksena hissit, metroverkosto, valot, liikennevalot ja ilmastointi (sinä päivänä oli 33° C) pysähtyivät. Katkos saatiin korjattua, mutta ongelmien luoma sekamelska teki selväksi kuinka haavoittuvaisia suuret kaupungit ovat.

Kommentointi on suljettu.

Eric's New York Find it for free on the App Store
App store Google play
Jatkamalla tämän sivun käyttöä hyväksyt evästeet ja yksityisyyskäytännöt. Lue lisää tästä.

Tilaa uutiskirje


alkaen
saakka
Hae lippuja
alkaen
saakka
Hae lippuja