Lähetä Ericille WhatsApp +316 888 00 666
Kysyttävää? Laita viestiä eric@newyorkcity.fi
New Yorkin historia

New Yorkin historia

New Yorkin historiaa

New York kuului alunperin hollantilaisille. Vuonna 1614 Hollanin Itä-Intian kauppakomitean laiva saapui Manhattanin saarelle New Yorkissa. Miehistö halusi suojella yrityksen turkisten myyntiä, joka tapahtui Hudson Valleyssa. Kaupungin nimeksi tuli New Amsterdam vuonna 1625. Vuonna 1628 Peter Minuit osti Manhattanin Amerikan intiaaneilta edulliseen hintaan, jonka arvo siihen aikaan oli noin 60 guldenia. Vuonna 1664 New Amsterdam päätyi englantilaisten käsiin, jotka antoivat sille nimeksi New York, Duke of Yorkin mukaan. Vuonna 1673 hollantilaiset saivat taas kaupungin itselleen, mutta muuttivat nimen New Orangeksi. Pian nimen muutoksen jälkeen kaupunki kuitenkin annettiin lopullisesti briteille Westminsterin rauhan myötä vuonna 1674.

Amerikan Intiaanien historia ja New Netherlands 1613-1664

Algonkiaa puhuvat Lenni-Lenape Intiaanit ovat Manhattanin saaren alkuperäiset asukkaat. He vastaanottivat kanooteillaan ensimmäisen Eurooppalaisen italialaisen Giovanni da Verrazzanon, joka löysi New Yorkin sataman vuonna 1524. Giovanni da Verrazzano nimesi paikan Nouveau Anglouemeksi ranskalaisen kuninkaan Francis I:sen kunniaksi, jonka toimeksianto tutkimusmatka oli. Vaikka Verrazano tutki New Yorkin satamaa, oletus on, ettei hän mennyt hänen mukaansa nimettyä siltaa pidemmälle, vaan seilasi takaisin Atlantille. Henry Hudson teki myös matkan alueelle, johon Hollanin Itä-Intian kauppakomitea oli hänet palkannut. Hudson löysi Manhattanin syyskuun 11. päivä vuonna 1609 ja jatkoi matkaansa pohjoiseen nykyisin hänen mukaansa nimettyä Hudsonjokea pitkin, kunnes saapui alueelle, joka tänä päivänä on New York –osavaltion pääkaupunki.

Vuonna 1614 Hollannin Länsi-Intian kumppanien alus saapui Manhattanin saarelle New Yorkiin. Miehistön tehtävänä oli suojata turkiskauppaa, jota käytiin Hudson Valleyssa. Vuonna 1625 nimeksi tuli New Amsterdam. Vuonna 1628 Peter Minuit osti Manhattanin amerikan intiaaneilta pilkkahintaan. Kaupunkiin rakennettiin muuri (wall) vuonna 1635 suojaksi Intiaanien hyökkäyksiltä. Muurin viereisestä kadusta tuli Walstraat eli Wall Street.

Brittien ja amerikkalaisten vallankumous 1665-1783

Tämä aikakausi alkoi sillä, että britit syrjäyttivät sekä New Amsterdamin, että Alankomaiden hollantilaiset vuonna 1664. Vuonna 1673 Alankomaat nousi jälleen valtaan ja kuvernööriksi tuli Peter Stuyvesant. He muuttivat nimen New Orangeksi, mutta pian sen jälkeen alue tuli lopullisesti Brittien omistukseen Peace of Westminsterin rauhan aikana vuonna 1674 vaihtokauppana nykyiselle Surinamille. Ensimmäinen laivavarustamo rakennettiin 1720, ja laivanrakentamisesta tulikin tärkeä tulonlähde.

Samalla kun uudelleen nimetty New York ja sitä ympyröivät alueet kasvoivat, osa asukkaista alkoi haluta itsenäisyyttä, vaikka alue oli aina tarkkaan rajattu loyalistien mukaan. Nykyisen New Yorkin alue toimi New York –kampanjan näyttämönä (1776) Yhdysvaltain vapaussodan aikana. Kampanjan alun suosion jälkeen kaupungista tuli poliittinen ja sotilaallinen keskus Brittien Pohjois-Amerikan operaatioille. Siirtokuntien armeijan sotilas Nathan Hale hirtettiin Manhattanilla Long Islandin taistelun jälkeen. Britit sijoittivat suurimman osan amerikkalaisista sotavangeista vankilaivoihin Wall About Bayhyn Brooklyniin. Amerikkalaisia kuoli enemmän näillä laivoilla niiden huonojen olosuhteiden takia kuin itse taisteluissa.

New York kärsi suuret tuhot kaksi kertaa epämääräisissä tulipaloissa Brittien asutuksen aikana, joka alkoi Brooklynin taistelun jälkeen Yhdysvaltojen vapaussodan jälkeen. Miehitys kesti 25.11.1783 asti. George Washington palasi kaupunkiin 25.11. samaan aikaan kun viimeiset Brittisotilaat lähtivät Amerikasta. Vuosisadan ajan tätä päivää juhlittiin paikallisesti evakuointipäivänä (Evacuation Day). Siirtokuntien kongressi tapasi New York Cityssa yhdessä konfederaatioartiklan alla.

Itsenäisyys ja Irlantilaisten saapuminen 1784-1854

New York City oli ensimmäinen pääkaupunki uudelleenmuodostetulle Yhdysvalloille 13.9.1788 Yhdysvaltojen perustuslaillisen konventin alla. Yhdysvaltojen ensimmäinen presidentti George Washington vihittiin virkaan Federal Hallissa Wall Streetilla. New York City säilyi pääkaupunkina vuoteen 1790 asti, jolloin kunnia lankesi Philadelphialle.

New Yorkin taloudellista kasvua edisti ensimmäisen valtiovarainministerin Alexander Hamiltonin asettamat käytännöt ja toimenpiteet. Myöhemmin kasvua edesauttoi myös Erien kanava, joka avattiin vuonna 1825. Yhdysvaltojen vapaussodan jälkeen tuhannet ihmiset asettuivat asumaan kaupunkiin. Suurin osa heistä oli New England Yankeeseja. Heitä oli niin paljon, että vuoteen 1820 mennessä kaupungissa asui enemmän ihmisiä kuin ennen sodan alkua. Suurin osa asukkaista oli keskiluokkaisia, mutta myös ylempi luokka kasvoi ja suurin osa heistä oli amerikkalaista syntyperää. New Yorkin talouden kasvaessa käsityöläiskunta menestyi, mutta pankki- ja kaupallisesta alasta tuli pian hallitseva koko maassa ja sen asema säilyi pitkään. 1800-1840 luvuilla kaupungin varallisuus ja valta kasvoi, eikä kaupunki enää ikinä sen jälkeen koostunut niin suureksi osaa Amerikassa syntyneistä asukkaista.

New York oli tasapainoinen, protestanttinen keskiluokkainen amerikkalainen yhteiskunta. Asukkaat olivat meklareita, killan jäseniä, pankkiireja, käsityöläisiä, välittäjiä, kauppiaita ja hyvin palkattuja työmiehiä, jotka työskentelivät alkuajan republikaaniyhteisölle vapaahtoisina palomiehinä, miliiseinä ja muissa kansalaispesteissä. Yhtäkkiä 1840-luvulla ilmestyi tuhansittain enimmäkseen kirjoitustaidottomia ja työkyvyttömiä irlantilaisia, jotka pakenivat kotimaansa maatalouskriisiä (Irlannin suuri nälänhätä). Tämä sosiaalinen muutos ravisteli New Yorkia ja sen perustaa perusteellisesti. Kaupungilla ei ollut samanlaista byrokraattisia kansalaisjärjestystä kuten tänä päivänä, vaan se luotti ainoastaan vapaaehtoisten järjestöön, jossa toimivat samanhenkiset ihmiset. Kun tätä ei ollutkaan, romahti koko kaupungin infrastruktuuri.
Alkuperäiset verkostot keskittyivät nyt suojelemaan amerikkalaisten asukkaiden naapurustoja Irlantilaisilta amerikkalaisilta. Irlantilaiset taasen perustivat jengejä suojellakseen itseään. Rikosten määrä kasvoi, kun vapaaehtoiset kilpailevat etniset ryhmät tappelivat kunnan määräysvallasta ja sen palokunnasta, hygienia-, jäte- ja poliisilaitoksista.

Poliittinen organisaatio nimeltä Tammany Hall sai pikkuhiljaa lisää kannatusta irlantilaisten siirtolaisten myötä. Siitä johtuen ensimmäinen Tammany-pormestari, Fernando Wood, valittiin vaaleissa vuonna 1854.

Tammany Hall ja sen vahvistuminen: 1855-1897

Aikakausi alkoi Fernando Woodin virkaanvihkimisellä. Hänestä tuli Tammany Hallin ensimmäinen pormestari, joka hallitsi koko kaupunkia (ensimmäinen kausi 1855-1857). Tammany Hall oli paikallisesta demokraattipuolueesta muodostuva vapaapalokunta, jota dominoivat roomalaiskatoliset irlantilaiset. 1800-luvun alkupuolella kaupunki kävi suuren muutoksen läpi johtuen irlantilaisista maahanmuuttajista. Vuonna 1835 New York City ohitti Philadelphian ja siitä tuli Amerikan suurin kaupunki. Tätä edesauttoi visionäärinen kaupunkisuunnitteluehdotus, josta tuli New Yorkin ruutukaava. Suunnitelman mukana avattiin Erien kanava (jonka myötä New York sai yhteyden keskilännen laajoille peltoalueille sekä Kanadalle). Vanhat kauppiasaristokraatit halusivat kaupunkiin lisää avointa tilaa ja lobbasivat Central Parkin puolesta. Vuonna 1857 järjestettiin suunnittelukilpailu. Central Parkista tuli Amerikan ensimmäinen suunniteltu ja itse tehty puisto.

Vahvat kaupalliset siteet etelän kanssa Amerikan sisällissodan aikana (1861-1865), kasvava siirtolaismäärä ja tyytymättömyys kutsuntoihin johtivat jakautuneeseen myötätuntoon sekä pohjoisen unionille, että etelän joukoille, jonka tuloksena olivat kutsuntamellakat (Draft Riots) 1863 – yksi suurimmista siviilimellakoista Amerikan historiassa.

Euroopasta saapuvien siirtolaisten määrä lisääntyi vauhdilla sisällissodan jälkeen. New York oli ensimmäinen pysäkki miljoonille siirtolaisille, jotka saapuivat Amerikkaan paremman elämän toivossa. Vapaudenpatsas pystytettiin 1886, joka on sekä siirtolaisten, että demokratian symboli. Eurooppalaiset ja aasialaiset siirtolaiset asettuivat yleensä asumaan omiin etnisiin ryhmiinsä, josta eri naapurustot kuten Chinatown, Little Italy ja Little Germany ovat New Yorkiin syntyneet. Uusien siirtolaisten myötä sosiaalinen kanssakäyminen väheni ja osa toi mukanaan rikollisryhmiä, jotka soluttautuivat valitettavan nopeasti paikallisen, jo korruptoituneen, Tammany Hallin politiikkaan. Mutta myös Amerikan hallitus hyväksikäytti siirtolaisia maksamalla heille liian pientä palkkaa ja asuttamalla heitä aina vaan pienempiin tiloihin. Kaupungin vuokra-asunnoista, joita täytettiin alipalkatuilla kansainvälisellä siirtolaistyövoimalla, tuli pian vallankumouksen keskuksia, joissa tapahtui kaikkea rahankiristyksestä ammattiliittojen syntyyn. Vastaiskuna yläluokka palkkasi (järjestäytyneitä rikollis-)liigoja, lisäsi ylenmääräisesti tarkastuksia ja kielsi kaiken poliittisen aktivismin lopettaakseen ryhmät, jotka eivät halunneet totella heitä. Ryhmät, kuten anti-capitalist trade union Industrial Workers of the World (IWW), American Protestant Association, pakotettiin lopettamaan toimintansa.

1900-luvun alku: 1898-1945

Tämä aikakausi alkoi viiden hallitusalueen yhdistymisellä vuonna 1898. Manhattan ja Bronx olivat yhtenäinen piirikunta, mutta kaksi erillistä hallintoaluetta, jotka yhdistettiin kolmen muun piirikunnan kanssa (Queens, Brooklyn ja Staten Island). Nämä revittiin irti viereisistä piirikunnista, jotta voitiin muodostaa hallituksen alunperin Greater New Yorkiksi alue. Brooklynin hallintoalueesta tuli itsenäinen Brooklynin kaupunki, jonka myötä moni Kings Countyn kunnasta liittyi Manhattaniin. Brooklynin silta yhdisti tämän alueen Manhattaniin. Queensin hallintoalueen muodosti Queens Countyn länsiosa (ja muutama alue Nassau Countysta 1899) ja koko Richmond Countysta tuli Staten Islandin hallintoalue. Kaikki hallitukset (kunnat, kaupungit ja piirikunnat) näissä hallintoalueissa lopetettiin. Vuonna 1914 New Yorkin osavaltion lainsäädäntöelin teki Bronxista piirikunnan – ja täten syntyi viisi piirikuntaa ja viisi hallintoaluetta.

brown building koristelaatta new yorkissa15.6.1904 yli 1 000 ihmistä, joista suurin osa oli naisia ja lapsia, kuoli tuhoisassa tulipalossa Little Germanyn alueella, kun General Slocum –höyryalus syttyi palamaan North Brother Islandilla. Seuraavana vuonna Little Germany hylättiin. 25.3.1911 Triangle Shirtwaist-tehtaan palossa kuoli 146 ihmistä Greenwich Villagessa. Molemmat surulliset katastrofit edesauttoivat parantamaan huonoja työoloja sekä laivojen ja rakennuksien turvallisuutta. Kaupunki oli yhtä mieltä uuden kuljetusinfrastruktuurin rakentamisesta vuonna 1904. Euroopan-siirtolaisuuden kasvu toi mukanaan lisää sosiaalista muutosta. 1920-luvun lopulla kaupunkiin saapui paljon afroamerikkalaisia siirtolaisia etelän osavaltioista (Great Migration). Harlem Renessaisance tapahtui kaupallisen kasvun ja kieltolain aikana. Lisäksi pilvenpiirtäjien taistelu käytiin samaan aikaan, mistä myöhemmin tuli New Yorkin horisontin symboli.

1900-luvun alkupuolella New York kasvoi maailman teollisuus-, kauppa- ja viestintäkeskukseksi. New Yorkin metro ja junaliikenne kukoisti. 1925 New York oli maailman tiheimpään asuttu kaupunki ja Lontoo joutui väistämään alta.

Ensimmäinen maailmansota muutti kaiken ja keskeytti kauppareitit. Sodan jälkeen siirtolaisuutta vähennettiin samalla kun suuri lama (Great Depression) vähensi työväen määrää. Samalla päättyi rikkaiden Gilded Age –paronien valta.

Sotien välissä valittiin uusi pormestari Fiorello LaGuardia, joka johti Tammany Hallin kaatumiseen 80 vuoden jälkeen. Kaupungin väestötilasto tasaantui ja ammattiliittojen onnistui neuvotella paremmat sopimukset työluokalle. LaGuardia uudisti kunnan hallituksen rankalla kädellä. Sekä ennen, että toisen maailmansodan jälkeen kiistelty puistovaltuutettu Robert Moses suunnitteli kaupungille paljon puistoja, siltoja ja puistoteitä. Moses oli yksi Amerikan historian suurimmista modernin kaupunkisuunnittelun ja autoilun kannattajia.

Suuresta lamasta ja pörssimarkkinoiden romahtamisesta huolimatta 1930-luvulla rakennettiin paljon pilvenpiirtäjiä sekä paljon Art Deco -rakennuksia, jotka ovat edelleen tärkeä osa New Yorkin horisonttia.

Toisen maailmansodan jälkeen: 1946-1977

Toisesta maailmansodasta palaavat veteraanit ja eurooppalaiset siirtolaiset antoivat sodan jälkeiselle taloudelle potkua ja Queensin itäpuolelle alettiin rakentamaan paljon. 1951 YK:n päämaja muutti Queensin Flushing Meadows Parkista Manhattanin itäpuolelle.

1960-luvulla Robert Moseksen ideat saivat väistyä Jane Jacobsin ja hänen uuden ajattelunsa myötä. Kansallisprotestien jälkeen hanke rakentaa moottoritie Manhattanin läpi hylättiin. Kuten monet muutkin amerikkalaisista kaupungeista, New York Cityssä oli 1960-luvulla paljon rotumellakoita ja teollista rappeutumista. Kesäkuun lopulla 1969 Stonewallin mellakka tapahtui Greenwich Villagessa. Seksuaalivähemmistöt, erityisesti transvestiitit, olivat kyllästyneet poliisin häirintään ja ahdisteluun. Tapahtuma oli tärkeä seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoliikkeelle. Vielä samana vuonna Gay Liberation Front –yhdistyksiä alettiin perustaa niin New Yorkissa kuin muissakin kaupungeissa ja yliopistoissa. Vuosi tämän jälkeen järjestettiin maailman ensimmäinen Gay Pride –paraati, joka pidettiin Greenwich Villagessa ja Central Parkissa.

70-luvulle mennessä New Yorkin maine oli muuttunut ja tätä ennen niin upeaa kaupunkia pidettiin nyt rikoksen tyyssijana. Ainoastaan Felix Rohatyn järjestelemä liittovaltionlaina ja velkajärjestely pelastivat kaupungin vararikolta vuonna 1975. New Yorkin osavaltion kauppaedustus myös pakotti kaupungin käymään läpi tiukat tarkastukset. Vuonna 1977 kaupunkiin iski kaksi katastrofia. Sarjamurhaaja David Berkowitz (Son of Sam) levitti kaupunkiin kauhua. Saman vuoden sähkökatkos aiheutti paljon rikollisuutta ja vandalismia (1 616 kauppaa turmeltiin, 1 037 paloa sammutettiin ja 3 776 ihmistä pidätettiin). Tapahtumat luultavasti edesauttoivat pormestari Ed Kochin valinnassa, joka lupasi elvyttää kaupungin.

Moderni aikakausi: 1978-2001

Wall Street heräsi uudelleen henkiin 80-luvulla, jolloin kaupungista tuli jälleen maailman taloudellisten markkinoiden keskus. Broadwayn teatterialue saatiin myös kukoistamaan alati kasvavan turismin ansiosta (1960-1970-luvuilla alue oli enemmänkin prostituution vallassa). 1990-luvulla rikokset vähenivät huomattavasti (mistä erityinen kiitos pormestari Rudy Giulianille) ja ihmiset palasivat kaupunkiin. Palaavat ihmiset eivät olleet ainoastaan siirtolaisia vaan myös amerikkalaisia, jotka etsivät kosmopoliittista elämää, jota vain New York pystyi tarjoamaan. Internet-buumi edesauttoi kaupungin kaupallisen alan kasvua 1990-luvun loppupuolella. Tämä puolestaan nosti asuntojen ja kaupallistenrakennusten hintoja ja arvoa.

9/11 jälkeen: 2001-tänään

New York City ei koskaan olisi entisensä vuoden 2001 syyskuun 11. terroritekojen jälkeen. Lähes 3 000 ihmistä kuoli, kun kaksi lentokonetta törmäsi World Trade Centeriin. Koko maailma katsoi kauhuissaan, kun kaksi 400 metriä korkeaa rakennusta romahti keskellä kaupunkia. Romahduksessa kuoli paljon vapaaehtoisia avustajia ja erityisesti palomiehiä, jotka yrittävät päästä palon lähteen luo rakennusten portaita pitkin. Lower Manhattan kärsi taloudellisesti, kun yhtäkkiä tuhannet ihmiset, jotka käyttivät naapuruston palveluja ja kauppoja, olivat poissa. Tänä päivänä World Trade Center tunnetaan Ground Zero –nimellä. Alueella valmistui Freedom Tower vuonna 2014 ja One World Observatory näköalatasanne avatiin toukokuussa 2015. Rakennus on aivan Ground Zeron vieressä.

14.8.2003 New York City (yhdessä kahdeksan muun osavaltion sekä osittain Kanadan kanssa) kohtasi Pohjois-Amerikan suurimman sähkökatkoksen: Northeast Blackout of 2003. Sen seurauksena hissit, metroverkosto, valot, liikennevalot ja ilmastointi (sinä päivänä oli 33° C) pysähtyivät. Katkos saatiin korjattua, mutta se teki selväksi kuinka haavoittuvaisia suuret kaupungit ovat.

Kommentointi on suljettu.

Eric's New York Find it for free on the App Store
App store Google play
alkaen
saakka
Hae lippuja
alkaen
saakka
Hae lippuja